Jatkosodassa papeilla oli tärkeä tehtävä sotilaiden mielialojen muokkaajina. 1940-luvulla uskonnollinen retoriikka oli suomalaisille tuttua, ja hyökkäyssotaa perusteltiin hyvän ja pahan välisenä taisteluna, taisteluna antikristusta eli bolsevismia vastaan. Sodan suunnan kääntyessä tappioiden selitettiin johtuvan synneistä ja aluemenetykset olivat jumalan rangaistus. Teos kuvaa runsain esimerkein pappien toimintaa sodan aikana.