Panostaja Oskar Johanssonin tarina on myös kuvaus ruotsalaisen kansankodin rakentamisen vaatimista uhrauksista. Johansson menettää toisen silmänsä ja kätensä onnettomuudessa 1911, mutta jatkaa sinnikkäästi työntekoa. Nyt eläkeläisenä hän on pettynyt ruotsalaiseen sosialismiin, mutta 60-luvun nuorison kapina antaa vielä toivoa.