Heinäkuussa 1942 Ranskan poliisi kokoaa pariisilaiselle pyöräilystadionille juutalaisia, joiden lopullisena päämääränä on keskitysleiri. 10-vuotias Sarah on vanhempineen heidän joukossaan. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin amerikkalainen Julia Jarmond ryhtyy tekemään juttua pakkosiirroista ja törmää sukusalaisuuksiin, jotka kytkevät hänet Sarahin kohtaloon. Teos on suomennettu myös nimellä Nimeni on Sarah.