Sinikka Tuohimaa sairastui vakavasti ja etsi toipilasaikanaan lohtua ja voimaa kirjallisuudesta. Päiväkirjapohdintojen ja kirjojen pohjalta syntyneet kirjoitukset kuvaavat sisäistä matkaa, jossa heijastuvat koskettavasti ihmiselämän hauraus ja sen monet mahdollisuudet.