Sota-ajan lapset – sotaorvot, evakot, sotalapset – olivat sopeutumisen mestareita. Sekavissa oloissa myös särkyi paljon perheitä. Lasten suru ja kysymykset jäivät kuulematta.Mikkelissä 1941 syntynyt Reijo ei jäänyt orvoksi vaan unohtui lastenkotiin. Hänen tarinansa kantaa sota-ajan tunneperintöä, joka näkyy yhä Suomessa. Sylin puute on hukutettu sisuun, tunneköyhyys työhön. Yksin pärjääminen on hyve, riippuvuus toisista heikkous. Unohdettuja lapsia on tänäänkin. Vaikka lapsi torjuisi surunsa, sen vaikutus ei katoa. Reijosta tuli häpeän kantaja. Lopulta hän päätti hylätä häpeän ja ottaa selvää lapsuudestaan. Unohdetullekin kuuluu oikeus elämäntarinaan.
Poika joka unohtui
Poika joka unohtui
Information om boken |
|
Författare | Seppänen, Liisa, kirjoittaja. |
Inläsare | Puhakka Jussi |
Språk | fin |
Speltid | 5 h 23 min |
Utgivningsuppgifter | Helsinki Kustannusosakeyhtiö Otava 2019 (Helsinki Silencio 2019) |
Fysisk beskrivning | äänikirja Daisy 2.02 (5 h 23 min) |
Anmärkningar | Yhteistuotanto kustantajan kanssa. |
Originalverk | Helsinki, Kustannusosakeyhtiö Otava [2019 978-951-1-33546-7. |
Ämnesord | elämäkerrat hylkäys (jättäminen) vanhemmat lapset (perheenjäsenet) isättömyys lapsuus sota-aika historia lastenkodit Mikkeli muistot lapsuus sodanjälkeinen aika äidittömyys |