Teoksessa palataan aikaan, jolloin Suomessa kuoli yksi ihminen tunnissa tuberkuloosiin eikä tautiin ollut parantavaa hoitoa. Tautia hävettiin suuresti ja leviäminen pyrittiin estämään eristämällä sairastuneet. Tuberkuloosiperheiden lasten kohtalo oli ankea: vastasyntyneet sijoitettiin niin sanottuihin joulumerkkikoteihin, joista he pääsivät koteihinsa aluksi 2-3-vuotiaina, myöhemmin 8 kuukauden iässä. Haastatteluaineisto avaa näiden lasten kokemuksia ja joulumerkkikotilapsuuden merkitystä myöhemmälle elämälle.