Aino ja Jean Sibeliuksen rakkaus oli kiihkeää ja kaiken kestävää. Aino, kuuluisan kulttuurisuvun vesa, ei ollut taiteilijan uhrautuva muusa, vaan itsenäinen ja voimakas nainen. Hänen elämäntehtävänään oli varmistaa, että avioliiton kolmas osapuoli, musiikki, ei kärsisi maallisista murheista: perheen rahahuolista, Ainon masennuksista, Jannen juomisesta. Sibeliusten suhde seestyi loppua kohden, menneet vaikeudet unohtuivat ja eräässä haastattelussa Aino kommentoikin elämänsä olleen kuin pitkä aurinkoinen päivä.