Björkman kulkee esseissään iltakävelyllä Münchenissä, muistelee jouluja ja kesiä sekä pohtii ihmisen salaisuutta. Hän miettii nostalgian olemusta, kertoo, millaista oli aikoinaan astua opin tiellä ja kuvailee talvista saunareissua. Esseet ovat tunnelmallisia ja punnittuja.