Runoilija leikittelee kolmannessa runoteoksessaan sekä vakavasti että ilkikurisesti asetelmilla, joihin hän yhdistelee erilaisia niihin soveltuvia elementtejä kuten sipuleja, virkamiehiä, lauluja tai puisia kukkia. Vastakkain asetetaan byrokraattinen kulttuuri ja romantisoitu luontoihannointi.