Kirjassa kerrotaan erilaiset audiovisuaalisen kerronnan päätyypit valtavirtaelokuvista taideelokuvien, tyylikeskeisten ja retoristen elokuvien kautta elokuvakoollasin ja kokeilevan elokuvan rajamaille saakka. Teos perustuu paitsi yleisen kerronnan teoriaan, myös uusimpaan angloamerikkalaiseen tutkimukseen, erityisesti neoformalismiin ja kognitiiviseen psykologiaan. Teos on tarkoitettu ensisijaisesti yliopistolliseksi oppikirjaksi paitsi.