Natsi-Saksan salaisen poliisin Gestapon uskotaan olleen eräänlainen kaikkialle lonkeronsa ulottava ajatuspoliisi, joka oli jatkuvasti läsnä saksalaisten arjessa. Tässä kirjassa osoitetaan kuitenkin, että Gestapo oli riippuvainen kansalaisten usein henkilökohtaisten syiden vuoksi toisistaan tekemistä ilmiannoista, ja se oli organisaationa pieni, alimiehitetty ja ylityöllistetty. Teos avaa uusia näkökulmia Gestapon toimintatapoihin ja sen ajan saksalaiseen arkeen.